Back to school ja sitä rataa

Maanantaina palailtiin täälläkin kouluun parin kuukauden kesäloman jälkeen, ja etten sanois niin oishan sitä voinut vielä jonkun aikaa lomailla... Sitä itse lomaa ei meinaan kesän aikana kovinkaan paljoa tullut, kun suurin osa kesästä meni töissä heräten jokainen arkiaamu jo viiden jälkeen. Kiitollinenhan sitä saa tietenkin olla myös niistä kesätöistä, niitä kun tuntuu nykyisin olevan melko vaikeaa löytää. Aikaisista herätyksistä ja ''hukatusta'' lomasta huolimatta onnea on kesätyöpaikka, josta saa töitä useamman kesän putkeen.

Takaisin kouluarkeen mä palaan vähän pehmeällä laskulla: kun urheilulukion aamuharjoitteluun en saa ylikunnon vuoksi osallistua, ei mulla ole kun muutama kurssi koulua nyt ykkösjakson alkupuolella. Ensi viikolla tosin pitäisi aloitella pari verkkokurssia, joista tulee tietenkin vähän lisähommaa. Mulla on ollut vähän vaikeuksia mahduttaa kaikki opiskelemani kurssit lukujärjestykseen, ja siksi mä käyn verkkokursseina niitä reaaliaineita, joita en aio kirjoittaa. Autokoulukin pitäsi suorittaa loppuun, täytin tuossa hiljattain 18 vuotta ja haluaisin saada ajettua kortin ennen lumen tuloa ja liukkaita kelejä.

Vaikka mulla ei nyt kovin paljoa kursseja olekaan, niin ensimmäisellä matikan tunnilla jakoyhtälöt ja binääriluvut iskivät päin kasvoja muistuttaen, ettei tätäkään jaksoa lasketella läpi ihan ilman työntekoa. Kaikki muutkin aineet, joita mä tässä jaksossa läsnäolokursseina opiskelen, on niitä aineita jotka mä aion kirjoittaa. Siihen kun lisätään vielä jo aloitettu kertaaminen kevään ylioppilaskirjoituksia varten (kilpailukauden aikana lukemiselle ei välttämättä jää kirjoitusten lähellä riittävästi aikaa), niin saahan tuota hommaa itselleen revittyä jo nyt. Jo pelkästään tuon kaiken kirjoittaminen sai stressin hiipimään takaraivoon ja muistuttelemaan olemassaolostaan. Vau, johan tässä ollaan puolikas viikko oltu koulussa...

Alkukesästä ilmi tulleen ylikunnon ja tulevan lukuvuoden aikana lisääntyvän koulustressin vuoksi mä olen aloittanut pitkästä aikaa kirjoittamaan menojani ylös paperiseen kalenteriin. Oikeastaan ostin ihan tyhjän vihon Kärkkäiseltä ja aloin luomaan ikään kuin Bullet Journal -tyyppistä kalenteria. Ihan en kuitenkaan tiedä, voiko sitä bullet journaliksi kutsua, sillä mun kalenterista on kaikki hienot ja värikkäät koristelut ja se kuvataiteellinen puoli jääneet kokonaan pois. Yritin sellaista bujoa joskus kaiken maailman unipäiväkirjojen kera, ja mainittakoon että hermot meni parissa viikossa. Sen jälkeen se bujo onkin maannut mun työpöydän laatikossa koskemattomana. Mä en oikeastaan muista, mihin ne hermot sen vihkon kanssa lopullisesti meni. Kai niihin koristeluihin tuli joku pikkuvirhe mikä alkoi suunnattomasti ärsyttää, tai sitten se kynnys kirjata asioitaan nousi liian korkeaksi, kun aina piti miettiä sitä että onhan se vihko nyt siisti ja kauniisti koristeltu. Mun nykyinen bujoni onkin niin yksinkertainen, kuin se ikinä voikaan olla: mustavalkoinen ja siinä on vain ne välttämättömät asiat, eli toisin sanottuna riittävästi tilaa kirjoittaa sovittuja menoja ja koulujuttuja.

Itseasiassa mä olen myös miettinyt, että kun pääsen takaisin treenaamaan niin voisi olla fiksua kirjoittaa treenipäiväkirjaa tuohon samaiseen bujoon tai erilliseen vihkoon. Erillinen vihko treenipäiväkirjaksi voisi olla fiksu ihan senkin takia, että sitä olisi helpompi käydä läpi yhdessä valmentajan kanssa. Kalenterissa kuitenkin on välillä lisänä aika henkilökohtaisiakin juttuja. Harrastin nuorempana yleisurheilua, ja silloinen valmentajani pyysi kirjoittamaan päiväkirjaa treeneistä. Silloin sitä tuli jonkun aikaa kirjoiteltua, mutta myöhemmin se on jäänyt, vaikka sen hyödyllisyydestä on kyllä ollut tietoinen. Ehkäpä sitä olisi onnistunut ylikunnonkin välttämään, jos ne omat treenit ja lepopäivät olisi selkeästi kirjattuna johonkin paperille. Kun niitä treenejä ei mihinkään kirjoita ylös, on helppo huijata itseään siitä, että kyllä sitä lepoa on saatu riittävästi mahdutettua ohjelmaan. Sitten kun joku kysyy, että milloinkas olet viimeksi lepopäivää pitänyt, vastaus on vaan epämääräistä mölinää: öö oli se tossa oisko ollu viime viikolla vai millonkoha se oli, saatto se olla tälläkin viikolla eiku onkoha siitä jo pari viikkoa en minä tiiä''.

Täällä ollaan siis palailtu takaisin kouluarkeen kesälaitumilta. Treenien suhteen ei ole mitään uutta kerrottavaa: lepääminen jatkuu ainakin vielä toistaiseksi ja ensi viikolla täytyy asian tiimoilta seuraavan kerran käydä näyttämässä naamaa terveyskeskuksessa. Muiden treenejä olen edelleenkin käynyt katsomassa, ja hei edistystä: itkut on suurimmaksi osaksi pysynyt sisällä, haha :D Elättelen toiveita siitä, että kuukauden sisään pääsisin takaisin ainakin kevyemmän treenailun pariin.

Ai niin - ruotsin ylioppilaskirjoitukset lähestyvät pikku hiljaa ja etenkin kuullun- ja luetunymmärtäminen vaatisivat vielä treeniä. Löytyiskö siis vinkkejä hyviin ruotsinkielisiin kirjoihin ja tv-sarjoihin tai podcasteihin?